Avoimet sisällöt ratkaisu toisen asteen maksuttomuuteen
Toisen asteen maksuttomuutta ajava kansalaisaloite on saanut vaaditut allekirjoitukset kerättyä, ja etenee eduskunnan käsittelyyn. Lähtökohtaisesti pidän maksuttomuutta yleisesti huonohkona tapana edistää tasavertaisten mahdollisuuksien toteutumista, ennen kaikkea sen taloudellisen tehottomuuden takia. Jos taloudellisten seikkojen takia syntyvää mahdollisuuksien epätasa-arvoa halutaan tasata, on tähän olemassa jo maksuttomia palveluita tehokkaampia ja paremmin kohdistuvia tapoja. Itseisarvona ei saa olla juuri palvelujen ja tarvikkeiden ilmaisuus, vaan se että kaikilla on mahdollisuus päästä niihin käsiksi.
Toisen asteen maksuttomuutta on kuitenkin syytä pohtia hieman syvemmin. Selvitysten mukaan ylioppilastutkinnosta tulee opiskelijalle maksettavaa noin 2500 euroa; tästä kannettavan tietokoneen osuus on noin 600 euroa. Ammatillisessa koulutuksessa kustannukset ovat selvityksen mukaan lukiota pienemmät.
Ennen digitaalisia aineistoja yksi keino laskea opiskelun kustannuksia oli käyttää käytettyjä kirjoja. Olen itsekin opiskellut lukion lähinnä haalien kirjoja vanhemmilta opiskelijoilta, ja vastaavasti myynyt niitä kurssien jälkeen eteenpäin. Digitaalisten aineistojen aikana tämä ei ole suoraviivaista. Aineistojen tuottajien on helppo lukita aineistot siten, että niiden lainaaminen, vuokraaminen tai myyminen eteenpäin on mahdotonta. Mutta näin ei ole mikään pakko toimia.
Open access, open data ja open source -malleja on jo nyt käytetty menestyksekkäästi monella eri elämänalueella. Vapaa pääsy tietoon, mahdollisuus muokata ja käyttää aineistoja joustavasti tunnetusti edistää tiedon käyttöä, yhteisen tietovaraston kasvua ja sen laatua. Suljettujen digitaalisten aineistojen sujuva käyttäminen voi olla vaikeaa erilaisten teknisten suojausten takia; sen sijaan avoimien aineistojen lisenssit yleensä sallivat niiden käytön alustariippumattomasti, aineiston lainaamisen ja yhdistelyn luovalla tavalla, sekä uuden oppimateriaalin luomisen vanhan aineiston pohjalle. Monilla lukiossa opetettavilla alueilla on vaikeaa uskoa, että koko oppimateriaali on uusittava muutaman vuoden välein. Avoimilla aineistoilla voitaisiin siis keskittyä aineiston laadun ja syvyyden parantamiseen, pinnallisten päivitysten sijaan.
Vuositasolla uusiin lukion oppimateriaaleihin käytetään maassamme noin 15,5 miljoonaa euroa. Vaikuttaisi siltä, että tällä summalla olisi hyvinkin mahdollista rakentaa melko lyhyessä ajassa varsin kattavat ja laadukkaat digitaaliset oppimateriaalit. Keskitetty hankinta ei tarkoita markkinatalouden hylkäämistä, eikä edellytä tämän alan kansallistamista tai tekemistä julkisen talouden piirissä – oppimateriaalien hankinnat, kunhan ehdoista on selkeästi sovittu, voidaan aivan mainiosti kilpailuttaa. Aiemman, jo olemassaolevan aineiston päivittäminen, mahdollistaisi myös pienempien toimijoiden tulon näille oppimateriaalimarkkinoille.
Avoin pääsy toisen asteen oppimateriaaleihin koko kansalle olisi mielestäni suuri voitto kansansivistykselle. Se mahdollistaisi oppilaille tilaisuuden tutustua eri opintosuuntiin jo ennalta, tutustumalla materiaaleihin etukäteen, ennen koulutussuunnan valintaa. Se mahdollistaisi eri oppiaineiden sekä lukio- ja ammatillisen opetuksen sisältöjen sujuvaa yhdistämistä. Se mahdollistaisi myös muille kuin toisen asteen opiskelijoille helpon tavan päivittää sivistystään.
Voidaan perustellusti väittää, että maamme kokoisessa kieliryhmässä laadukkaat toisen asteen oppimateriaalit omaavat jopa luonnollisen monopolin piirteitä. Voisin kannattaa – toisen asteen koulutuksen täydellisen maksuttomuuden sijaan – toisen asteen oppimateriaalien julkaisemista avoimina, vapaina ja maksuttomina, kaikille kiinnostuneille.
Tuomas, kirjoitat, että ”toisen asteen oppimateriaalien julkaisemista avoimina, vapaina ja maksuttomina, kaikille kiinnostuneille”
Huomioitko ajattelussasi sitä, että kyllä em. materiaalin laatijatkin tarvitsevat voita leivän päälle? Maksaisiko valtio heille? Valtio on yhtä kuin me kaikki veronmaksajat.
Ilmoita asiaton viesti
On selvää, että tälläisiä materiaaleja ei voida tuottaa ilmaiseksi, ja että työn tekijälle pitää siitä saada asianmukainen korvaus. Kuten mainitsen tekstissä, näiden materiaalien tuottaminen ja hankinta voidaan ihan hyvin kilpailuttaa, ja jos nykyisellään esim. lukion oppimateriaaleihin käytetään 15,5 miljoonaa / vuosi, ei tuo summa ole mielestäni aivan mahdoton kustantaa yhteisistä varoista, jos aineistot tosiaan saataisiin koko kansaa hyödyttämään järkevillä ehdoilla. Mittakaavaa voi ottaa esim YLE-verosta, johon tämä olisi maltillinen muutaman prosentin korotus.
Kyllä minua ahdistaa ehdottaa uusia veroja, mutta tosiasiassa maassamme oppimateriaaleissa on kieltämättä tiettyjä luonnollisen monopolin piirteitä, pienestä kielialueesta johtuen.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä tulee mieleen 80-luvun alku, kun henkilökohtaiset tietokoneet tulivat käyttöön työpaikoilla. Käyttöjärjestelmä oli DOS, tekstinkäsittelyssä WP, taulukkolaskennassa Lotus ja sähköpostina joillain Memo. Tallenukseen käytettiin levykkeitä. Englanti oli vallitseva kieli ja termit outoja. Ä, Ö ja Å olivat järjestelmille tuntemattomia. Levykkeet piti formatoida ennen käyttöä. Jos unohdit formatoidessa antaa komennon A:, niin formatointi kohdistus koneen kovalevyyn ja kaikki tiedot hävisivät jne.
Sitten alkoi tulla suomenkielisiä oppaita, joissa selvitettiin eri termejä ja opastettiin ohjelmien käytössä. Oppaiden taso oli kirjava ja kouluttajat ehkä osasivat jonkun ohjelman käytön. Ohjelmat eivät olleet yhteensopivia ja asiantuntijat tunsivat vain jonkun ohjelman.
Näin jälkiviisaana tulee mieleen, että yhteiskunnan (valtion) olisi kannattanut tehdä ohjelmista kattavat oppaat suomeksi ja pistää ne vapaasti käytettäväksi. Olisi varmaan saatu melkoinen hyöty tällaisesta jakelusta. Silloin työpaikoilla hikoiltiin toimimattomien ohjelmien kanssa ja opittiin niiden käyttö kantapään kautta.
Ilmoita asiaton viesti