Tuomas Jaanu

EU ehdottaa digitaalisten palveluiden tuontitulleja?

Vuodettujen asiakirjojen mukaan Euroopan unioni on suunnittelemassa liikevaihtoveroa digitaalisten palveluiden tuottajille. Asiakirjojen mukaan liikevaihtovero olisi muutamien prosenttien luokkaa (YLE:n tulkinnan mukaan 1-5%), ja kohdistuisi yrityksille, jotka eivät maksa veroja yhteisöveroja EU:n alueelle.

 

Nykyisellään tuotteita tai palveluita EU:n sisällä myytäessä arvonlisävero maksetaan ostajan sijaintivaltion mukaan. Tällöin esim. suomalainen yritys myydessään tuotteita Ruotsiin, veloittaa asiakkaalta arvonlisäveron Ruotsin ALV-tason mukaisesti. Kyseinen järjestely on mielestäni ihan hyvä, koska se tasaa ulkomaisten ja kotimaisten yritysten toimintaedelletykset arvonlisäveron suhteen: riippumatta myyjän kotipaikasta arvonlisäverotus on yhtenäistä. Palveluiden myynti EU-alueen ulkopuolelle tai ulkopuolelta (vienti/tuonti) on sen sijaan vapaa arvonlisäverosta, tavaroiden tuonnissa usein peritään arvonlisävero ja lisäksi sisämarkkinoita “suojaavat” tullimaksut.

 

Arvonlisäverotus ei kuitenkaan ole ainoa vero, jota yrityksiltä peritään. Yhteisövero peritään yrityksen voitosta (maassamme tällä hetkellä 20%), ja lähtökohtaisesti siinä maassa, missä yritys on rekisteröity. Yritykset, varsinkin suuret sellaiset, kykenevät toki järjestelemään kulurakenteensa sellaiseksi, että yhteisöveroa maksetaan - jos maksetaan - siellä, missä se on yritykselle edullisinta, eikä tälläisiin järjestelyihin tarvitse käyttää edes lainvastaisia järjestelyitä.

 

EU on nyt iskemässä tähän rahasuoneen kiinni. Jostain syystä EU nyt näkee tämän ongelmaksi nimenomaan digitaalisten palveluiden osalta, ja ennen kaikkea “käyttäjien tuottaman lisäarvon” suhteen. Esityksessä esitetään hyvin omituisia mittareita yrityksen “digitaalisen läsnäolon” mittaamiseksi, ja ei ole lainkaan selvää, mihin näillä mittareilla pyritään. On täysin epäselvää, miksi esitetty vero kohdistuu nimenomaan digitaalisiin palveluihin. Kuulemismenettelyssä on kysytty, onko nykyinen verotusmalli epäreilu perinteisiä liiketoimintamalleja kohtaan. Asetelma on aivan kestämätön: digitalisaation yksi keskeinen etu on nimenomaan siinä, että liiketoiminta itsessään on “perinteisiä” malleja tehokkaampaa ja ennen kaikkea skaalautuvampaa.

 

Liikevaihdon verottaminen on toki verottajan kannalta erittäin kätevää - liiketoiminnassa kun sen keinotekoinen pienentäminen on erittäin vaikeaa - mutta minkään järkevän oikeudenmukaisuuden tai järkevyyden mittoja se ei täytä. Ulkoisesti samankaltaisilla palveluilla voi olla hyvin erilaiset kulurakenteet, ja siten liikevaihtokin voi olla kertaluokkaa suurempi. Kokonaisliikevaihdon kohdistuminen tiettyyn palveluun on sekin hyvin vaikeaa osoittaa millään objektiivisella tavalla. Liikevaihtoverotus kohtelee kasvuyhtiöitä hyvin ankarasti, kun kannattavuudella ei ole vaikutusta verotukseen. Lisäksi liikevaihtoverolla on hyvin suuri riski johtaa kaksinkertaiseen, tai jopa moninkertaiseen verotukseen, kun verotetaan sekä transaktioita että niiden tuloksia.

 

Kaiken kaikkiaan esitetty aloite vaikuttaa lähinnä kiusanteolta, kauppasodan julistukselta, ja ennen kaikkea digitaalisten palveluiden tuontitullilta, joka sotii omaa oikeustajuani vastaan. On kaikkien etu, että palvelut voidaan tuottaa ja kuluttaa siellä, missä se on osapuolien kannalta tehokkainta. Kansainvälisen kaupan esteet päätyvät lopulta aina kuluttajan maksettaviksi, ja näin suuret mullistukset tulevat vaikuttamaan koko alan globaaliin kehittymiseen hyvin radikaalilla tavalla.


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat