Tuomas Jaanu

Englanninkielinen ylioppilastutkinto - miten se pitäisi järjestää?

Opetusministeriö on selvittänyt englanninkielisen ylioppilastutkinnon järjestämistä.  Englanninkielisen yo-tutkinnon tarkoituksena olisi edistää opiskelijoiden liikkuvuutta, parantaa kielitaitoa ja ennen kaikkea parantaa vieraskielisten asemaa toisen asteen koulutuksessa. Toissijaisina tavoitteina on edistää suomalaisen ylioppilastutkinnon kansainvälistä arvostusta, edistää aivotuontia sekä koulutusvientiä.

 

Ajatukseni ehdotuksesta on ristiriitainen. Ymmärrän, että etenkin vieraskielisille opiskelijoille - esimerkiksi englanninkielisistä maista tulevien työntekijöiden lapsille - mahdollisuus opiskella englanniksi olisi erittäin hyödyllinen. Mahdollisuus opiskella sellaisella kielellä, jonka jo osaa, tai jonka opettelusta on maailmanlaajuisesti hyötyä, on heille eduksi ja käytännössä mahdollistaa opiskelun mielekkäällä ja tehokkaalla tavalla. Koen, että oppivelvollisuus kielellä, jota ei osaa eikä ehkä haluakaan oppia, on erittäin ahdistava kokemus. Liberaalipuolueen puolueohjelmassa haluamme edistää vieraiden kielten oppimista sekä valinnanvapautta, ja siltä osin näen, että sekä mahdollisuus opiskella vieraalla kielellä, että lopulta suorittaa tutkintoon liittyvät päättökokeet samalla kielellä edistäisi tätä asiaa.

 

Toisaalta, en tiedä onko maamme tarpeen lähteä rakentamaan omaa, kansainvälisesti tunnettua, englanninkielistä ylioppilastutkinnon tasoista brändiä. Käytännössä jokaisella maalla on oma koulutusjärjestelmänsä toisella asteella, ja niin kauan kun tätä kenttää ei lähdetä harmonisoimaan EU-tasolla, ponnistelut kansainvälisen arvostuksen saavuttamiseksi tuntuvat hieman suuruudenhulluilta. En ole lainkaan varma, onko valtion ydintehtävä harrastaa koulutusvientiä. Omien koulutushimmeleiden ja -bisnesten kehittelyn sijaan olisi syytä vahvistaa jo olemassaolevia kansainvälisiä ylioppilastutkintoja, kuten IB-tutkintoa, ja mahdollistaa näiden tutkintojen suorittaminen laajemminkin, kuin pelkästään erityisissä IB-lukioissa.

 

Yhtenä ratkaisuna kielikysymykseen sekä muihinkin toisen asteen joustavuuteen liittyviin haasteisiin näkisin nykyistä monipuolisemman ja joustavamman koulutusmarkkinan. Olisi syytä harkita mahdollisuutta tarvittaessa periä lukukausimaksuja “standardin” ylittävästä opetuksen tasosta, ja siten mahdollistaa esim. vieraskieliset, tai muilla tavoin tavanomaista enemmän resursseja vaativat opinnot (esim. urheilulukiot). Näin kysyntä ja tarjonta voisivat kohdata sopivalla tavalla, samalla kuitenkaan tinkimättä opetuksen peruslaatutasosta. Tarvittaessa osallistumisen mahdollisuus näihin opintoihin voidaan turvata palveluseteleillä tms. tukimuodoilla.

 

Vaikka vieraiden kielien osaaminen on vielä nykyistäkin tärkeämpää tulevaisuudessa, ja itsekin käytän töissäni lähinnä englantia, koen suurta huolta kielemme säilymisestä. On vaikeaa toimia kansainvälisesti, jos ei osaa ilmaista itseään ja ajatuksiaan omalla kielellään.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Yo-tasotutkinto suoritetaan englanniksi ulkomailla tai kansainvälisessä koulussa. Suomessa eikä muuallakaan brandata tämän tason tutkintoja. Siihen ei tarvetta, koska töitä ei haeta yo-tutkinnon pohjalta missään.

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Niin ulkomaille kannattaa suunnata jo nuorena opiskelemaan. Jollei muuta niin kieliä oppimaan, ettei tarvitse myöhemmin kansan kärsiä, kun Ulkoministeriön osastopäällikkö ei osaa englantia. Eilen uutisissa tällainen tankero oli selittämässä P-Korean virkamiehen käyntiä.

Käyttäjän ahkalevisalonen kuva
Kalevi Salonen

Tässä on jälleen kerran oiva esimerkki siitä, miten irrallaan reaalimaailmasta nykyinen OKM on. Kaikenlaisia "hienoja" uudistuksia huiskitaan joka suuntaan kenttää aidosti kuulematta. Pelin henki on aivan samanlainen kuin sotessa.

Sen sijaan huutavat ongelmat saavat odottaa ratkaisuja. Ministerin kannattaisi keskittyä esimerkiksi luku- ja laskutaidon palauttamiseen peruskouluun ja pitkäjänteisen tutkimuksen palauttamiseen yliopistoihin.

Kuten Tuomas toteaa, ministeriön ajatukset englanninkielisistä ylioppilaskirjoituksista ovat suuruudenhulluja. Ei tarvita mitään suomalaista ylioppilastutkintobrändiä. Samoin paljon hoettu koulutusvienti on pikemminkin pois suomalaisten nuorten saamasta opetuksesta kuin hyödyllistä toimintaa. Tässäkin tulee yhtäläisyys sote-uudistukseen vastaan, sillä liiketoiminnan edistäminen menee nyt paljon tärkeämpien asioiden edelle.

Sen sijaan, että ylioppilaskirjoituksia pyritään kaikin tavoin vahvistamaan, ne pitäisi itsetarkoituksena lopettaa kokonaan. Niiden hinta on aivan suhteeton siihen nähden, että ne vastaavat lähinnä korkeakoulujen pääsykokeita, jotka voitaisiin toteuttaa muulla tavoin paremmin ja 1-2 kertaluokkaa edullisemmin.

Toimituksen poiminnat