Tuomas Jaanu

Painovoima on vain teoria

Markkinataloutta ja sen talousteorioita pidetään yhteiskunnassamme usein ahneuden, riiston ja epäoikeudenmukaisuuden lähteinä. Yleensä täysin syyttä ja jopa epäreilusti.

Markkinatalous eli ihmisten ja ihmisryhmien väliseen vapaaehtoiseen vaihdantaan ja yksityisomistukseen perustuva talousjärjestelmä ei ole lähtökohtaisesti moraalisesti hyvä eikä huono. Sen, kuten kaiken muunkin ihmisen apuvälineeksi keksimän ja löytämän arvo mitataan lopulta siinä, miten hyvin se kykenee tuottamaan hyvinvointia ja onnellisuutta käyttäjilleen.

Jaan itse markkinatalouden mielessäni kolmeen peruskäsitteeseen: vapaaehtoisuuteen, vaihdantaan ja yksityisomistukseen.

Vapaaehtoisuus tarkoittaa markkinatalouden yhteydessä mielestäni etenkin sitä, että kaikki talousjärjestelmään osallistuvat tekevät valintansa vapaaehtoisesti. Valinnan tekeminen on mahdollista vain, jos vaihtoehtoja on tosiasiallisesti enemmän kuin yksi, toisin sanoen, markkinat on olemassa. Vapaaehtoista valitseminen on silloin, kun yksilö voi itse päättää omista lähtökohdistaan, tarpeistaan ja havainnoistaan lähtien vapaasti ja omilla ehdoillaan. Vapaaehtoisuus ei tarkoita sitä, että jokainen jäisi oman onnensa nojaan, tai että apua tai mielipidettä ei saisi kysyä muilta. Vapaaehtoisuus tarkoittaa vain sitä, että jokainen valitsee itse perustuen niihin määreisiin, jotka itselleen kokee siinä hetkessä tärkeimmiksi.

Vaihdanta luo merkityksen ja kannustimen koko järjestelmälle. Markkinataloudessa vaihdanta tarkoittaa tuotteen, palvelun tai muun sitoumuksen antamista vastineeksi toisesta tuotteesta, palvelusta tai sitoumuksesta. Hyvin usein käytännössä toisena vastikkeena vaihdannassa on raha. Markkinatalouden jännittävä paradoksi onkin, että vapaaehtoinen vaihdanta tapahtuu ainoastaan, kun molemmat osapuolet arvioivat vaihdannan olevan heille hyödyllistä: osapuoli A pitää tuotteita hyödyllisempänä kuin niistä maksamaa rahaansa, ja osapuoli B tuotteista saamaansa rahaa enemmän kuin tuotteita. Mikäli näin ei olisi, vaihdanta ei kannattaisi toiselle tai kummallekaan osapuolelle. Miten tämä paradoksi onkaan mahdollista?

Kun tämä vaihdannan käsite yhdistetään vapaaehtoisuuden käsitteeseen ylempänä, ymmäretään heti, että paradoksi on näennäinen. Osapuolten eriävä näkemys vaakakuppien arvosta perustuu heidän eri näkökulmiinsa, tarpeisiinsa ja toiveisiinsa.

Vaihdannan sitä osapuolta, joka saa rahaa vaihtokaupassa, kutsutaan myyjäksi, ja myyjän saamaa ylijäämää - kun myytävän tavaran kustannus vähennetään saadusta rahasta - kutsutaan voitoksi. Toisen osapuolen, ostajan, ylijäämää ei useinkaan hahmoteta samalla tavalla, mutta se on yhtälailla olemassa: ylijäämä on tässä tapauksessa vaikkapa hyvinvointia, säästynyttä aikaa, turvallisuutta.

Yksityinen omistusoikeus, eli se, että ihminen voi luottaa säilyttävänsä hankkimansa, on vaihdannan ja vapaaehtoisuuden jatkuvuuden ja motivoinnin kannalta oleellista. Vaihdantaan ei ole mielekästä ryhtyä, jos vaihdannan jälkeen omaisuus kuuluu jollekin toiselle. Jos hyödyke ennen vaihdantaa ei kuulu itselle, ei ole suurtakaan tarvetta arvioida vaihdannan hyödyllisyyttä. Yksityisomaisuus siten takaa, että valinnat tehdään tarkkaan ja harkiten.

Mitä tekemistä tällä on painovoiman kanssa?

Painovoima toimii oman, kohtuullisen yksinkertaisen lakinsa mukaisesti, kaikkialla ja kaiken aikaa. Samalla tavalla markkinatalouden periaatteet ovat olemassa aina. Mikään määrä sääntelyä, pakottamista tai ohjaamista ei muuta sitä tosiseikkaa, että ainoastaan vapaaehtoinen vaihdanta johtaa siihen, että molemmat osapuolet hyötyvät. Kun molemmat osapuolet hyötyvät ja voivat säilyttää vaihdannasta saatua hyötyä turvallisesti, on heillä molemmilla luonnollinen kannustin jatkaa vaihdantaa myös myöhemmin. Koska vaihdannassa syntyy aina myös ylijäämänä hyvinvointia, vaihdannan lisääntyminen lisää myös hyvinvoinnin kasvua.

Voiton tavoittelun kieltäminen on yhtä hyödyllistä kuin painovoiman kieltäminen. Ihminen voi pinnistellä painovoimaa vastaan roikkuessaan oksalla, mutta lopulta painovoima voittaa aina. Vaihdantaa voidaan pakottaa ja vapaaehtoisuutta rajoittaa, mutta lopulta kannustimet toimeliaisuuteen katoavat, ja vaihdantaa ei enää tapahdu. On selvää, että painovoiman vastustaminen on kätevää monessa tilanteessa - hissit, lentokoneet ja kulkuvälineet - mutta niidenkin liiallinen käyttö johtaa ruumiin ja sielun pöhöttymiseen. Samoin käy helposti markkinatalouden lakien vastustamisessa.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen varapuheenjohtaja, joka ei teoriassa tiedä muusta kuin sähköpostin käytöstä, eikä siitäkään lopulta juuri mitään.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

”Koko modernin maailmankatsomuksen pohjana on harha, että niin sanotut luonnonlait olisivat luonnonilmiöiden selityksiä.” (Wittgenstein 1971, lause 6.371)

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Olen saanut aikanaan Oikkoselta nenilleni, kun yritin ratsastaa Wittgensteinilla. Joten en mene arvaamaan, mikä on Wittgensteinin pohjimmainen ajatus. Mutta nokitan Heinrich Herzillä:

"Wir machen uns innere Scheinbilder oder Symbole der äußeren Gegenstände, und zwar machen wir sie von solcher Art, daß die denknotwendigen Folgen der Bilder stets wieder die Bilder seien von den naturnotwendigen Folgen der abgebildeten Gegenstände."
https://www.math.uni-hamburg.de/home/ortlieb/Ortli...

Muutenkin Herzistä:
https://statsoz-neu.userweb.mwn.de/lehre/2013_WiSe...

Jarkko Mynttinen

”Markkinataloutta ja sen talousteorioita pidetään yhteiskunnassamme usein ahneuden, riiston ja epäoikeudenmukaisuuden lähteinä.”

Hyvin pinnallinen käsitys. Ahneus, riisto ja epäoikeudenmukaisuus ovat ihmiseen/ihmisyyteen/persoonaan liittyviä ja sieltä lähteviä käsitteitä. Markkinatalous ja talousteoriat ovat välineitä, joiden avulla ahneus, riisto ja epäoikeudenmukaisuus ilmenevät. Ahneuden, riiston, ja epäoikeudenmukaisuuden lähteet ovat jossakin huomattavasti syvemmällä.

Vapaaehtoisuuden käsite
Riippuu ihan tarkastelunäkökulmasta ja nimenomaisesta tilansteesta. Jos tarkoitat vapaaehtoisuudella osallistumista markkinatalouteen, niin silloin OK. Vaikka pienei yritys pärjätäksen markkinoilla laatisi millaisen strategian tahansa se koskaan toteudu heidän omilla ehdoillaan, vaan käytännössä isommat kansainväliset toimijat/kilpailijat laativat pienemmän yrityksen strategian, johon se pienempi yritys on pakoitettu sopeutumaan tai ei. Eli tässä mielessä ei ole kyse vapaaehtoisuudesta, eikää varsinkaan sitä, että se tekisi valinnat vain omista tarpeista ja lähtökohdista. ”Yhtäläiset mahdollisuudet kaikille” on markkinataloudessa illuusio. Markkinatalous synnyttää epäkohtia, joita ei voida hyväksyä. Tähän vastauksena on julkisen vallan sääntely (normijärjestys lakeineen). Uuden yrittäjän pääsy markkinoille on mahdollistettava suuryritysten vallan väärinkäyttöä vastaan. Päämääränä on mahdollistaa riittävää kilpailua eri aloilla ja estää monopolien syntyminen. Yhtenä esimerkkinä voi mainita rahoitustalouden maailmanlaajuinen kriisin 2008. Eli markkinatalous ei ole toiminut.

Omistusoikeus
Markkinatalouden edellytys on omistusoikeuden suojaaminen vaihdannassa. Omistusoikeus nauttii laajaa lainsuojaa. Eli omistusoikeuden suoja ei liene juuri minkäänlainen käytännön ongelma?

Painovoima
Painovoima ei nimenomaan ole teoria, vaan aistein havaittava luonnonilmiö kuten metsän puut, kivet ja mikä tahansa vastaava. Painovoima on yhtä reaalinen kuin maailma itse.
Sen sijaan vallitseva uusklassinen talousteoria on 100 % ihmisen keksimä teoria, jota markkinatalous yrittää noudattaa. Taloustiede ohjaa yhteiskuntarakenteen ja taloudellisten instituutioiden muotoutumista ja instituutioiden rakennetta taloustieteen opeilla ja ihmisten uskomuksia (esim. voiton käsite osakeyhtiölaissa) ihmiset alkavat käyttäytyä sen mukaan ja järjestelmä alkaakin muistuttamaan oppien mukaista mallia/hahmoa-”itseään toteuttava ennustus”.
Eli nyt monia taloustieteen oppeja onkin allettu pitämään yleispätevinä luonnonlakeina, vaikka kyse on perimmiltään ihmisen käyttäytymisestä ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, joiden seurauksena talous kehittyy niin kuin kehittyy siis ihmisen käyttäymisen seurauksena.

Toimituksen poiminnat